Orjakuvat – kurjia ovat

Toimitus piti viikon talviloman, jolloin tietenkin blogin päivittäminen oli mahdotonta. Nyt kuitenkin, pitkän ja raastavan odotuksen jälkeen saamme seikkailumme dokumentoinnin päätökseen. Siispä vuorossa itse näyttelyn pystytys: millaisiin kommelluksiin sankarimme joutuvat tällä kertaa?

Perjantai 20.2.09 Elsa ja Milla valmistautuvat massiivisiin tavarankuljetuksiin Julian autolla.

Iida ja zirro saivat raahata suurimman näyttelykaman käsin perille.

Saattue matkaan! Oriveden ydinkeskustan raitilla aiheutimme hämmennystä ja iloa.

Viimein kirjastossa.  Menimme sinne ennen asiakkaiden pääsyä sisään. zirro ja MiRa pohtivat miten parhaiten kiinnittää plakaatti.

Iida kiinnittämässä kirjavinkkauksia.

Plakaatin kiinnitystä siimalla. Touhu oli hengenvaarallista, sillä tikapuut olivat jo nähneet parhaat päivänsä.

Mittaaminen oli tärkeää, jotta plakaatit saatiin kaikki oikealle korkeudelle.

Viikkaaminen vai limppaaminen? Sarjassamme murresotia. Elsa ainakin rakastaa sitä, kutsuttiin sitä miksi hyvänsä.

Näyttely on jo hyvällä tolalla. Ja Milla tietää sen!

Meidän ope.

Rankan työn lomassa täytyy välillä rentoutua.

Pupsawkin pääsi onnellisesti perille.

Voi noita lapsukaisia…

Upeat kirjavinkkauksemme kirjoineen.

Katsokaa nyt sitä… Olen varma että yön pimeydessä se menee tekemään tuhojaan hyllyköihin… Annan kuutio on onneksi paljon vähemmän uhkaava.

Siinä se on, koko komeudessaan. Good job, folks!

Seinät: Milla

Julia

Thereza

Elsa

Jimi

MiRa

zirro

Tatu

Miia

Maissi

Anna

Juliste ja tiedote uljaina loistaa.

Pakkaaminen.

Orjapöytä.

Siinä se.

Viime perjantaina kävimme sitten purkamassa näyttelyn, ja kirjastonhoitaja kehui sen herättäneen paljon kiinnostusta (osa tyyliin: ”ai täällä on sarjakuvalinjakin?”) ja ylistystä. Kirja-arvostelumme jopa otettiin talteen, jotta ne voitaisiin laittaa nähtäväksi kirjaston nettisivuille (laitan myöhemmin linkin). Mikään originaali ei ollut myöskään repeytynyt ja talloutunut mutaisiin jalkoihin niinkuin pahimmissa skenaarioissamme. ja  Voisi siis sanoa että näyttelymme oli suksee. Kiitos Roju joka väsymättä jaksoit neuvoa ja patistaa meitä, ja kiitos meille linjalaisille, ilman meitä mikään ei olisi mahdollista!

-Miia kuittaa ja pahoittelee.

Tags: Orjamuseo

This entry was posted on sunnuntai, maaliskuu 8th, 2009 at 17:29 and is filed under Näyttelyt. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.